28. elokuuta 2014

Keep it Pink


Moikka! Viime viikolla otimme Minnan kanssa asukuvat simppelistä kokonaisuudesta, joka minulla oli päälläni kun suuntasimme Kin Sushiin nauttimaan herkulliset sushi-annokset. Näin jälkikäteen kuvia katsellessani huomaan, että vaikkapa musta Burberryn isompi laukkuni olisi käynyt asun kanssa paremmin. Näillä nyt kuitenkin mentiin!


Toppi Jeane Blush, housut Freddy, laukku Burberry, kengät Din Sko, koru Lindex, kello Hugo Boss, takki Zara


Kuvissa näkyy aika hyvin tuo uusi vaaleampi ilme hiuksissani. Vaikka laitettiinkin vain kirkastavia raitoja sinne tänne, tuntuvat hiukset taas niin paljon kivemmilta! 



Pitkästä aikaa tuli myös käytettyä statement-kaulakorua. Omistan itseasiassa vain tämän yhden ainoan, jonka senkin hankin aikanaan peittämään uudeksi vuodeksi enterorokon jälkiä. Haluaisin kovasti vielä muutaman yksilön lisää, mutta joko sopivia ei oikein tunnu löytyvän tai sitten hinnat ovat ihan pilvissä. Itse en maksaisi kolmeakymppiä ketjuliikkeen ns. rihkamakorusta, sillä samalla hinnalla saa jo huomattavasti laadukkaampiakin koruja. Odotellaan siis vielä sopivaa yksilöä!


Tukkoisuudesta johtuen ajatus ei nyt oikein kulje, joten ehkä siirryn suosiolla takaisin peiton alle. Tuntuu, että tällä hetkellä lähes kaikki ovat jonkinmoisessa syysflunssassa! Mulla kävi onneksi siinä mielessä hyvä tuuri, että saan nyt taudin alta pois ennen koulujen alkua. Olisipa ollut ikävää, jos mulla olis alkanut jo tällä viikolla koulu ja puolet ajasta olisi ollut sairastelua... Huomenna olisi tarkoitus illalla kuitenkin jo jaksaa lähteä Jäänmurtajaisiin ja tutustumaan tutorryhmääni, sekä ennen sitä tavata ystävääni Tarua lounaan merkeissä. Voi hitsit, en malttaisi odottaa kaikkea kivaa! :) 


Ajattelin ajastaa pari postausta jo valmiiksi viikonloppua ja ensi viikkoa varten, sillä ensi viikolla näyttäisi olevan peräti yksi vapaa ilta kaikista opiskeluhulinoista :D Onneksi mulla on kaikenlaisia julkaisemattomia kuvia varastossa ja kipeänä niitä on aikaa käydä läpikin.

Mitä tykkäsitte asusta? Oikein mukavaa viikonloppua! :)

~ Katariina

27. elokuuta 2014

Mökillä


Heissan! Vietimme upean viikonlopun Cheekin keikalla ja Tallinnassa, mutta niistä lisää toivottavasti myöhemmin. Otin jotenkin puolivahingossa vaan ihan muutaman kuvan, vaikka tarkoitus oli kyllä kuvailla ahkerasti. Eiköhän niistä jonkinlaista postausta kuitenkin saa aikaiseksi. Oliko kukaan muu katsomassa Cheekiä? Oli kyllä tosi hieno keikka, ei voi muuta sanoa :) Nyt olen kipeänä saikulla ja missaan huomenna yhden tosi kivan työjutun, buu! Ei tässä kuitenkaan nyt auta kuin parannella, etten joudu jättämään mitään koulujuttuja välistä. Tässä lepäämisen lomassa oli kuitenkin hyvää aikaa käydä läpi toissaviikonloppuiset mökkikuvat, joten nyt niitä!



Saimme iloksemme nauttia aivan huippusäistä! Uimme, saunoimme, otimme aurinkoa, veneilimme ja söimme hyvin. Ajattelimme viikonloppuna mennä puolestaan poikaystäväni mökille Jäänmurtajaisten jälkeen, kunhan saan tämän pöpön alta pois. Katselin, että viikonlopuksi ja ensi viikoksi pitäisi olla ihan hyvää säätä luvassa, pidetään peukkuja auringon puolesta!



Sain uuden perhoskaverin mökillä!


Pimeän tullen tuli ihan syksyfiilis, kun laitoimme alamökin takkaan tulen ja käristimme vaahtiksia saunan jälkeen. Kyllä se syksy ja talvikin sieltä vaan pikkuhiljaa tulee! Kävin itseasiassa maanantaina ostamassa itselleni uuden talvitakin ja -kengät. Lähes joka vuosi olen missannut syksyn alussa kaikki talvivaatteet ja herännyt asiaan vasta kun ne parinkympin pakkaset painavat jo päälle, nyt en aio tehdä samaa virhettä!



Kävimme myös paikallisessa ravintolassa syömässä herkkuruokaa, mikä oli aika hauskaa vaihtelua!



<3



Kokkasimme myös ekaa kertaa elämässämme lohta  - tai oikeammin poikaystäväni kokkasi, itse lähinnä ojentelin aina sitä mitä tarvittiin :D Yleensä upotan lohen ihan täysin sitruunaan, mutta tuo oli kyllä todella hyvää ilman sitruunalla läträämistäkin! 


Nyt keitän itselleni ison kupillisen teetä ja jatkan lepäilyä. Mukavaa viikon jatkoa! :)

~ Katariina

21. elokuuta 2014

Black & Nude


Moikka! Viikko on kulunut ystäviä nähden, tulevia superkivoja juttuja fiilistellen sekä töitä tehden. Olen ollut ensimmäistä kertaa elämässäni tällä ja viime viikolla pari kertaa töissä kotikaupungissani ja vitsit että onkin tuntunut hassulta! Yleensä olen aina Helsingissä töissä, joten kerrankin näin päin.


Kuvat ovat keskiviikolta, kun kävin ennen töitä lounaalla ystävieni kanssa. Ihana äiti jaksoi jälleen räpsiä kuvia! Harmillisesti tosin valo ei ollut mikään paras, joten näytän jotenkin ihmeellisen punaisen sävyiseltä... Ei anneta sen kuitenkaan häiritä! Tiistaina mulla oli vapaapäivä, jonka käytin hyödyllisesti kampaajalla ja jälleen ystäviäni nähden. Kampaajalla laitettiin mulle vaaleita raitoja, jotka kirkastivat auringon vaalentamia hiuksiani tosi kivasti! Leikattiin myös huonot pois, joten nyt hiukset ovat taas hyväkuntoiset, ihanaa :) Kampaajani suoristi hiukseni ja vitsit miten ihanaa on kun aamuisin on voinut vain nopsasti kammata hiukset läpi ilman hiuskriisejä :D Normaalistihan mulla on luonnonkiharat hiukset ja vaikka suoristan ne, eivät ne yleensä pysy edes paria tuntia piikkisuorina. Nyt ne ovat olleet jo lähes kolme päivää ihan suorat! Hiukseni näyttävät myös huomattavasti lyhyemmiltä omilla kiharoillani, joten viime päivinä on ollut tosi pitkähiuksinen fiilis, heh.


Asuna mulla oli mielestäni aika kiva kokonaisuus, joka koostui hyvin neutraaleista väreistä. Päivä oli todella viileä ja iltapäivällä sitten oikein myrskysikin. Huh, syksy tulee...

Huivi ja laukku Burberry, kengät Ralph Lauren, takki Zara


Sain tiistaina liput Cheekin huomiselle keikalle ja vitsit miten innoissani olenkaan! Olin jo luopunut toivosta, että pääsisin keikalle, joten tämä oli todella mieluisa ylläri. Sain useamman lipun, joten mukaani lähtevät Minna ja Henna, sekä poikaystäväni. Olin juuri Minnan kanssa (kenties vikaa kertaa tänä kesänä?) terdellä istuskelemassa, kun sain kuulla lipuista. Hihkuimme hetken aivan innoissamme ja Henna liittyi riemuumme whatsappin välityksellä! Jatkamme iltaa vielä Cheekin jälkeen kuntikseen. Lauantaina olisi puolestaan lähtö Tallinnaan ja reissun päällä olemme myös yötä. Lähdemme matkaan poikaystäväni sekä ystäväpariskuntamme kanssa. Ihanaa päästä shoppailemaan ja syömään hyvin :)


Ensi viikko kuluu töiden parissa ja torstaina onkin vika työpäivä, joka tosin venyy todella pitkäksi, ennen parin viikon lomaa. Ekat kaksi viikkoa on niin tiiviisti koulujuttuja, etten voinut ottaa yhtään töitä. Onneksi siitä eteenpäin on taas mahdollista jatkaa hommia ja sainkin jo tosi hyvin työt mahdutettua viikonloppuihin. Toivottavasti saan myös syksyn tullen jatkaa samassa firmassa oman alani töitä, joita keväällä tein!


Housut Freddy, kello Tommy Hilfiger, clutch Michael Kors, paita Ambience Apparel


Nyt alan kuitenkin laittamaan kamoja kasaan viikonloppua varten. Mulla on älyttömästi julkaisemattomia kuvia viikon varrelta, mutta palaillaan sunnuntaina tai viimeistään ensi viikolla todennäkösesti ekana Tallinnan kuvien kanssa :) Mukavaa viikonloppua!

~ Katariina

19. elokuuta 2014

One more time: Kauppiksen pääsykokeet


Moikka! Ylivoimaisesti eniten minulta pyydetään aina opiskelupostauksia ja koska itsekin tykkään niitä sekä kirjoittaa että lukea, ajattelin että teen vielä yhden postauksen pääsykokeisiin (ja samalla ehkä hieman ylppäreihinkin) lukemisesta. Mikäli siis opiskelu ei kiinnosta, suosittelen skippaamaan tämän postauksen :)

Viime vuonna tulosten tultua tuli punnittua vaihtoehtoa toisen perään ja tietoni kauppiksiin hakemisesta ovatkin jo niin laajat, että väitän tavallisen lukion opinto-ohjaajankin jäävän kakkoseksi :D Ainakin sekä minä että poikaystäväni saimme aikanamme todella huonoja neuvoja lukiosta kauppikseen hakemista koskien. Poikaystävälleni oli jopa suositeltu mieluummin ammattikorkeaan hakemista, voitteko kuvitella?? Perusteluna oli ainoastaan se, että sinne olisi huomattavasti helpompi päästä sisään. Onneksi hän ei kuitenkaan kuunnellut opoja ja pääsikin suoraan lukiosta Aaltoon. Nyt ajattelin käydä vaihe vaiheelta läpi kaikki omat neuvoni, jotka toivottavasti voisivat edes hieman auttaa niitä, jotka ovat nyt samassa tilantessa kuin itsekin vuosi sitten olin.


Lukio

Mikäli halajat sisään yhteispistekiintiössä, jossa itsekin nyt tokalla hakukerralla pääsin, suosittelen kirjoittamaan paljon reaaleita. Vaikka ne opot kuinka väittävät, että yksi reaali riittää, en itse allekirjoita tätä. Kannattaa kirjoittaa terveystieto, vaikka se ei yhtään kiinnostaisi. Lisäksi yhtis on ihan must, tai ainakin itselleni oli. Ilman yhtistä voi olla hankala aloittaa pääsykokeisiin lukeminen ilman minkäänlaista perustietoa. Entäs sitten se matikka? Suosittelen ehdottomasti lukemaan pitkää, mikäli rahkeet suinkin riittävät. Itselleni matikan osio pääsykokeissa oli todella helppo, aivan peruslaskuja, jotka teki hetkessä. Vaikka lukisit pitkää matikkaa, suosittelen kuitenkin kirjoittamaan lyhyen, mikäli pitkästä ei napsahda vähintään magnaa. Itsehän kirjoitin ekalla kerralla B:n, tokalla C:n ja täysin harjoittelematta lyhyestä laudaturin. Väittäisin siis, että B/C oppilas pitkässä saa heittämällä lyhyestä laudaturin, lyhyen koe on nimittäin äärimmäisen helppo pitkän lukeneille. Suosittelen lämpimästi siis tässä kohtaa menemään siitä, missä aita on matalin :) Ylipäätään kannattaa panostaa ihan toden teolla ylppäreihin, vaikka välillä se saattaakin turhauttaa.

Pääsykokeen jälkeen oli aihetta kippistellä, myös erittäin hyvä ystäväni Minna pääsi ykköshakukohteeseensa! <3

Uusinnat ja tutkinnon täydentäminen

Sitten ihan lemppariaiheeseeni, nimittäin yo-uusintoihin! Voin kertoa, etten olisi Aallossa ilman niitä kuutta (kyllä, luitte oikein :D) yo-uusintaa johon viime vuonna osallistuin. Kävin uusimassa oikeastaan lähes kaiken ruotsia ja espanjaa lukuunottamatta. Lisäksi täydensin tutkintoa terveystiedolla ja lyhyellä matikalla. Itsehän olin sen verran epäluuloinen jo viime vuoden keväällä, että kesken luku-urakkani kävin ilmoittautumassa uusintoihin syksylle, mikäli Aalto ei tärppäisi. Olkaa siis hereillä tämän asian kanssa, syksyn uusintoihin pitää tosiaan ilmoittautua jo keväällä. 

Moni pohtii, jaksaako nähdä sitä vaihaa, että uusii aineita. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei tällaista kysymystä pitäisi edes esittää, mikäli todella tahtoo antaa kaikkensa saadakseen opiskelupaikan unelmiensa koulusta. Ainakin itse olisin ollut valmis vaikka hyppäämään laskuvarjolla lentokoneesta, jos se olisi auttanut minua pääsemään Aaltoon. Tässä kohtaa on siis aika punnita, kuinka korkealla oma motivaatio on  - ja ainakin minulla se oli niin korkealla kuin mahdollista. Yo-uusinnat ovat lisäksi todella helppo nakki jo kerran kirjoittaneelle, senkus hieman kertailee juttuja kirjoistaja käy istumassa salissa kuusi tuntia. Itse en lukenut kovin paljoa mihinkään uusintaan, jutut olivat kuitenkin melko tuoreessa muistissa. Matikkaan en lukenut yhden yhtä sivua, eikä mielestäni pitkämatikkalaisten tarvitsekaan lyhyen lukea, sillä kaikki on todella peruskauraa, josta selviää Maolin ja laskimen avulla.

Myös keväällä on mielestäni järkevää käydä uusinnoissa, sillä ainakaan oma lukemiseni ei vienyt juurikaan aikaa pääsykoekirjoilta, sillä aika harva lukee siinä vaiheessa kevättä muutenkaan mitään kahtatoista tuntia. Ainakin itselläni oli erinomaisesti aikaa käydä töissä, lukea uusintoihin ja pääsykokeisiin sekä vielä suorittaa opintoja avoimessa. Kaikki on kiinni motivaatiosta :) Suosittelen siis todella lämpimästi yo-uusintoja ja tutkinnon täydentämistä!



Pääsykoekirjat

Mitä ilmeisimmin pääsykoekirjat ovat tänä vuonna vaihtumassa. Itse aloittaisin pikkuhiljaa lukemaan heti kirjojen ilmestyttyä, jotta saisin hyvän etumatkan abeihin. Mikäli ennen sitä haluaa jotain lukea, lukisin itse Pohjolan kirjaa. Vaikea kuvitella, että sekin vaihtuisi, vaikka toki mikä vaan on mahdollista. Myös laskiksen jutut pysyvät vuodesta toiseen melko samana. Viimeistään joulukuussa kannattaa alkaa kuitenkin lukemaan, mikäli aiheet eivät ole tuttuja ja haluaa säilyttää hyvän etumatkan abeihin. Abeillahan loppuu kirjoitukset maaliskuussa. Itse muistan, että kirjoitin espanjan vielä ihan vikana kirjoituspäivänä, eikä sen jälkeen ollut todellakaan aikaa lomailla, vaan aloitin heti seuraavana päivänä luku-urakan.
Mihin kouluun?

Moni varmasti pähkäilee tälläkin hetkellä, meneekö siihen kakkos- tai kolmoskohteeseensa, mikäli ykkönen ei tärpännyt. Näin pohdiskelin itsekin vielä vuosi sitten. Melkein kaikki läheiseni kannustivat minua lähtemään Tampereelle, mutta itselleni oli oikeastaan heti alusta alkaen selvää, ettei hopea riitä. Muistan jossain vaiheessa lukemisiani hermoromahduksen partaalla itkeneeni, että lähden vaikka Vaasaan, kunhan ei enää ikinä tarvitse lukea uudelleen. Sen sijaan loppupuolella lukemisia olin päässyt jo hermoromahdus-vaiheen yli ja tavoitteeni oli jälleen Aallossa. Tulosten tultua ensimmäiset sanani olivatkin varmaan, että ensi vuonna uusiksi.

Mielestäni kaikkien on kuunneltava omaa sydäntään. Jos tavoitteenasi on Aalto, eikä ekalla tärpännyt, yritä uudelleen! Opiskelupaikassa ollaan kuitenkin viisi vuotta, ja tiedän itse että olisin ollut ikuisesti hieman pettynyt, jos en olisi saanut pitää niitä dollarinvihreitä haalareita ja kutsua itseäni Mursuksi. Olen aina ollut täydellisyyden tavoittelija, eikä sisäinen perfektionistini olisi ikinä ollut 100% tyytyväinen, mikäli en olisi yrittänyt uudelleen. Opiskelupaikka kannattaa ehdottomasti ottaa vastaan, sillä siitä ei mitään (vielä) menetä. Aina sinne kakkoskohteeseen voi lähteä ensi vuonna, mikäli se ykköskohde ei tokalla kerrallakaan tärppää :) Kuunnelkaa siis sisintänne: mikäli kakkos/kolmoskohde ei ihan oikeasti tunnu 100% omalta jutulta, miksei yrittäisi uudestaan! Toka hakukerta on ihan älyttömän paljon helpompi kuin ensimmäinen, sen voin luvata :)



Hyväksilukeminen

Itsekin mietin, olisiko pitänyt käydä yksi vuosi Tampereella ja hakea sitten Aaltoon. Kinkkinen puoli tässä on se, ettei Aalto hyväksilue käytännössä mitään kursseja. Jostain luin, että hyvällä tuurilla ehkä johtamisen tai markkinoinnin peruskurssin voi hyväksilukea, mutta ei juuri mitään muuta. Minullekin sanottiin Aallosta suoraan, että he eivät hyväksilue oikeastaan mitään kursseja mistään, kun sinne viime syksynä soittelin. Tavallaan siis turhaa työtä käydä vaikkapa vuosi jossain muualla koulua, vaikka toki tietotaso kasvaa. Myöskään siirtoja ei saa lainkaan Aaltoon muista kauppiksista ennen kuin kandi, eli kolme vuotta, on suoritettu. Maisterivaiheessakin karsintaa on runsaasti, joten mikäli aikoo hakea Aaltoon siirrolla kandin jälkeen, kannattaa pyrkiä todella hyvään keskiarvoon (oletan, että hakijat valitaan keskiarvojen perusteella? saa korjata!). 


Avoin yliopisto

Iso sydän tälle! Viime vuosi kului avoimen parissa ja vaikka välillä kurssit olivatkin haastavia, en voi kuin olla tyytyväinen valintaani. Kasassa on 67 opintopistettä, eli hieman päälle yhden vuoden opinnot. Kaikki nämä hyväksiluetaan siis Aaltoon ja niin olisi hyväksiluettu myös Tampereelle. Avoimen huono puoli on se, että kurssit menvät välillä päällekäin ja kompromisseja on pakko tehdä. Valitsetko johtamisen vai taloustiedon luennon? Itselläni homma luisti, kun valitsin aina ensisijaisesti sen luennon, joka oli matemaattinen. Esimerkiksi kävin vain yhdellä johtamisen luennolla, mutta sain silti siitä nelosen. Sen sijaan kävin kaikilla "Kvantitatiivinen analyysi taloustieteissä" luennoilla ja sain kakkosen. Avoimessa pitää siis priorisoida ja miettiä, mitä osaa ja mitä ei.

Kestohymy!

Väylä

Avoimen kautta voi siis päästä väylävalinnan avulla suoraan Aaltoon, ilman pääsykokeita. Tämä vaatii hermoja, päättäväisyyttä ja taitoa. Keskiarvon on oltava kolmosen paremmalla puolella, mieluiten kannattaa pyrkiä vähintään kolmeen ja puoleen, mikäli väylän kautta aikoo hakea. Kannattaa myös muistaa, ettei mikään estä tuplaamasta mahdollisuuksia ja hakemasta sekä väylän että pääsykokeen kautta. Tämä olikin oma suunnitelmani, eikä ilmeisesti kukaan ollut koskaan aiemmin tehnyt näin (mitä ihmettelen suuresti!). Kaikki lukuisat henkilökunnan jäsenet, joiden kanssa kevään ja syksyn aikana puhuin puhelimessa tai kasvokkain, olivat aina yhtä hämmästyneitä kuullessaan suunnitelmistani. Minulle todettiin jo viime syksynä, etten mitenkään saisi edes 60 opintopistettä kasaan, mutta tyypilliseen tapaani kuuntelin tämänkin opiskeluasian suhteen vain itseäni. "Ettäkö hakisit molempia reittejä? En suosittele, tuskin jaksat moista!" Mielestäni tässä kohtaa viedään harjaan, sillä koko avoin yliopisto auttaa jo itsessään pääsykokeisiin valmistautumisessa, olethan opiskellut asioita jo vuoden päivät. Itselläni vika tentti oli toukokuun alussa ja luentoja oli maaliskuun jälkeen ihan vaan kerran-pari viikossa. Jos siis haluat tuplata mahdollisuutesi, go for it! Ainut seikka, joka lopulta esti itseäni käyttämästä väylä-korttia, oli Tampereen paikkani. Avoimen kautta hakiessa sinulla ei siis saa olla koulupaikkaa muualla. Itse pohdin pitkään, uskallanko luottaa pääsykokeideni menevän niin hyvin, että pääsisin Tampereelle uudelleen, mikäli pisteet eivät riitä Aaltoon eikä väylänkään kautta tärppäisi. Olin siis laittant yhteishakuun itselleni Aallon ykköseksi ja Tampereen kakkoseksi, ihan vaan varuilta. Päätin kerrankin pelata varman päälle ja pitää Tampereen itselläni ja hakea vain pääsykokeella. Olen päätökseeni tyytyväinen, sillä muutoin olisin stressannut varmaan aivan valtavasti enemmän tuloksia, kun nyt pystyin ottamaan ihan rennosti.

Se on Aalto-muistitikku, so cool!

Pääsykokeisiin lukeminen

Sitten itse lukemiseen. Haluan heti alkuun painottaa, että jokaisella on omat lukutekniikat, joissa kannattaa pitäytyä. Nyt kerron kuitenkin itselleni hyväksi havaituista keinoista oppia pääsykoekirjat nopeammin ulkoa.

Kaiken A ja O on pänttääminen. Kukaan ei voi oppia asioita, ellei lue ja opiskele asioita. Kuten valmentajamme Hentunen aikoinaan totesi, että vaikka istuisitte kirjojen edessä 9h päivässä, eivät asiat mene päähänne. Päntätkää. Ja minähän pänttäsin! Ekana vuonna tein runsaasti muistikortteja perusjutuista, jotta ne menivät pitkäkestoiseen muistiin ja vaikkapa Euriborin määritelmän olisin osannut vaikka unissani. Tokana vuonna en enää tarvinnut kortteja, sillä avoimessa olin oppinut kaikki perusjutut jo niin hyvin. Lisäksi olin vuoden aikana lukaissut kirjat kerran-pari läpi tentteihin. Maaliskuussa aloin pikkuhiljaa kertailemaan, huhtikuussa aloin ottamaan lukemisen jo tosissani ja toukokuussa aloitin pänttäämään käytännössä lähes kaiken valveillaoloaikani. 

Muistiinpanojen puolesta en todellakaan liputa pääsykokeiden suhteen, vaikka muuten tykkäänkin tehdä ja lukea muistiinpanoja tentteihin. Kirjoittaminen vaan yksinkertaisesti vie huomattavasti paljon enemmän aikaa kuin lukeminen, valitettavasti. Toki se on myös tehokkaampaa, mutta itse panostin mieluummin lukemiseen. Viime vuonna myös alleviivasin kirjat todella huolellisesti, joten oikeastaan kaikki tärkeä oli alleviivattuna. Opiskelin siis erityisesti alleviivattuja kohtia. Suosittelen myös haastamaan itsensä; pystyisinkö lukemaan tämän koko kirjan päivässä? Laskis on todella helppo nakki lukea päivässä läpi, joma puolestaan on jo hieman haastavampi. Myös kansis meni helposti, sillä siinä on niin paljon "turhaa". Toukokuussa luin siis pääsääntöisesti joka päivä jonkun kirjan kokonaan, poislukien tietysti työpäivät, jolloin usein ehdin lukemaan vain puolikkaan kirjan. Joku voisi kysyä, jääkö tossa mitään päähän. Usein vastaankin, että voisitko itse olla oppimatta asiat, jos lukisit kirjan kymmenen kertaa läpi? Viime vuonna tajusin vasta toukokuun vikoilla viikoilla, että pystyn halutessani lukemaan koko kirjan päivässä. Mikäli olisin tajunnut sen aiemmin, ei lopussa olisi tullut niin kiire. Tänä vuonna tunsinkin jo toukokuun vikoilla viikoilla olevani oikeastaan jo ihan valmis kokeisiin, vaikka viime vuonna silloin alkoi vasta loppukirini. Ylipäätään on hyvä asettaa joka päivälle joku tavoite heti aamulla ennen lukemisen aloittamista. Tänään luen Joman, tai kello kolmeen mennessä teen kaksi matikan monistetta, luen 50 sivua kansista ja opettelen laskiksen kaavat. Näin optiomit päivän lukemiset, eikä illalla tule sellaista tunnetta, ettei kahdeksan tunnin lukemisen jälkeen ole tehnyt oikeastaan mitään. Kannattaa myös keskittyä siihen, mitä ei osaa. Mikäli vaikkapa tuloslaskelma ja tase ovat hallussa, ei ole järkevää käyttää niiden opiskeluun enää juurikaan aikaa.

Entäpä matikka sitten? Siihen ei oikeastaan auta kuin laskeminen. Vaikka laskut ovatkin todella peruskauraa ja kauppiksessa oikeasti käsiteltävät matikat ovat varmaan kymmenen kertaa haastavampia, on matikkaan silti hyvä treenata. Itse halusin, että jokainen lasku tule automaationa. Laskin satoja ja satoja laskuja. Viime vuonna tein sen virheen, että kuuntelin musiikkia aina laskiessani, koska se rentoutti. Pääsykokeissa olinkin sitten matikan osiossa vähän hämmentynyt, kun minulla ei ollut taustamusiikkiani. Tänä vuonna en tehnyt siis sitä virhettä, vaan laskin tylsästi ilman taustamusaa. Pitkästä matikasta oli varmasti hyötyä pääsykokeissa, mutta nykyään myös lyhytmatikkalaisella on aivan samat mahdollisuudet menestyä matikan osiossa kuin pitkämatikkalaisellakin, sillä materiaali on talousmatikan kurssilta, joka kuuluu lyhyeen. Sitä en tietenkään osaa sanoa, tuntuuko lyhytmatikkalaisella matikan osio yhtä "peruskauralta" kuin vaikkapa minulle. Pitkästä mulle jäi todistukseen seiska (buu ainut seiskani...), joten mikään matikkanero en siis itsekään lukiossa ollut.

Lukemisesta kannattaa tehdä itselleen myös niin miellyttävää kuin mahdollista. Mikäli kirjastossa istuminen ei kiinnosta, sinne on aivan turha lähteä väkisin. Esimerkiksi itse en ikinä lukenut kirjastossa (koulun kirjastoa lukuunottamatta), vaan aina kotona. Se tuntui itselleni yksinkertaisesti paremmalta; sain olla rennot kotivaatteet päällä, syödä silloin kun on nälkä ja lukea vaikka sohvalla tai sängyssä. Aina kun mahdollista, luin ulkona terassilla. Siinä nappasin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, rusketus ja pänttääminen ;) Rakastan auringonottoa, joten lukeminen ei tunnu lainkaan niin kauhealta ulkona auringon alla. Kannattaa kokeilla! Suosittelen myös pitämään minitaukoja lukemisen keskellä. Itse pidin aina 50 sivun jälkeen noin viiden minuutin minitauon, eli sain selata instagramin, facebookin yms. läpi, tai kuunnella vaikka lempibiisin. Samalla minitauot motivoivat lukemista, kun voi ajatella että enää 20 sivua, niin saan olla hetken puhelimella. Liian pitkiksi taukoja ei kannata venyttää, silloinhan koko päivä on yhtä taukoa. 

Summa summarum, lukemiseen ei ole oikotietä. On vain päntättävä ja päntättävä. Itse luin toukokuussa vapaapäivinäni 10-12 tuntia (pois lukien muutamia "apuaenosaamitäänpakkolukea15h"-päiviä), työpäivinä sitten yleensä ehkä noin 7 tuntia, joskus vähän enemmänkin. Huhtikuussa en lukenut noin paljoa, puhumattakaan maaliskuusta. Pääsääntöisesti Hentunen on todennut, että lukemalla yli 500 tuntia, on jo hyvät mahdollisuudet päästä sisään. Kannattaa siis pitää kirjaa lukemisistaan ja tähdätä vähintään 500 tuntiin :)


Valmennuskurssi

Olkaa ajoissa valmennuskurssien kanssa! Supermaster menee yleensä ihan viimeistään marraskuussa täyteen ja Winnerin materiaalitkin loppuivat ainakin tänä vuonna keväällä kesken. Myönnetään, valmennuskurssit ovat todella kalliita, mutta ainakin itse näen sen sijoituksena tulevaisuuteen. Toki kaikilla ei riitä resursseja valmennuskurssiin investoimiseen, mutta ei sen puuttumattomuus mikään este sisäänpääsylle olekaan. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni omasta motivaatiosta. Valmennuskurssi helpottaa kuitenkin urakkaa aika tavalla, ja parantaa mahdollisuuksia päästä sisään.

Kenellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että liputan vahvasti Supermasterin puolesta. 64-vuotias Hentunen on legenda, joka tietää varmasti paremmin pääsykoekirjojen sisällön kuin päivän sään. Hän on niin omistautunut asialleen, etten voi kuin ihailla. Mainittakoon, että kurssilaiset saavat soittaa hänelle mihin aikaan tahansa. Itsekin olen saanut neuvoja muun muassa ruokakaupasta käsin :D Itsehän olin siis viime vuonna Supermasterilla kolmosryhmässä, eli siinä joka alkoi heti ylppärien jälkeen. Tänä vuonna en tarvinnut enää Supermasterin apua, sillä asiat olivat niin hyvin hallussa. Pitkään ajattelinkin, että selviän loistavasti viime vuoden materiaaleilla. Toukokuussa tajusin kuitenkin, että haluan tietynlaisen varmuuden matikan suhteen, joten ei muuta kuin puhelin käteen ja soitto Hentuselle. Hän lupasi heti lähettää minulle nettikurssi Winnerin tunnukset ja kaikki mahdolliset matikan materiaalit. Winneristä löytyy siis kaikki sama materiaali, joka Supermasterilaisille jaetaan. Erona on ainoastaan se, että winneriläiset eivät käy luennoilla, muuten he saavat tismalleen kaiken saman kuin supermasterilaiset. Itse aloitin matikan lukemisen siis vasta 8. toukokuuta materiaalien saavuttua, samoin kaikkien muiden harjoitustehtävien tekemisen. Tein päivässä monta monistetta erilaisia matemaattisia harjoituksia niin matikkaan, kansikseen kuin laskikseenkin. Ehkä siksi kisakuntoni matemaattisten tehtävien suhteen olikin ihan huipussaan pääsykoepäivänä.

En siis voi muuta kuin ylistää Hentusta. Tiivistelmät ovat todella loistavia, samoin motivaatio kohoaa silmissä heti ensimmäisestä luennosta lähtien. Lisäksi itse mies on niin symppis, ettei hänestä voi olla pitämättä! Ainut miinus on suolainen hinta. Supermasterin valmennuskurssi kustantaa reilu pari tonnia. Budjettivaihtoehdoksi voin lämpimästi suositella Winneriä, joka onkin "vain" reilu 600. Itse sain kaiken haluamani tämän vuoden materiaalin ja Winnerin reilulla satasella, sillä kävin viime vuonna Supermasterin. Muista valmennuskursseista minulla ei ole kokemusta, joten niistä en valitettavasti osaa sanoa juuta enkä jaata. Sen tiedän, että Ekonomisti meni konkurssiin (lähde) ja ainakin itselleni herää kysymys, kuinka hyvin osataan opettaa taloudesta, jos omakin yritys on konkurssin partaalla? Taustoja en tiedä, eikä omakohtaista kokemusta ole, mutta suosittelen panostamaan valmennuskurssin laatuun!


Motivaatio

Kuten sanottu, ilman motivaatiota ei kauppikseen päästä. Kauppiksen pääsykoe on pohjimmiltaan motivaatiokoe, joka ei suosi ketään. Se, jolla on ollut motivaatiota eniten, pääsee sisään. Pienimpienkin yksityiskohtien pänttäämisessa ei mikään muu auta, niitä on vain jaksettava jauhaa menemään. Kokeessa ei tarvitse kirjoittaa yhtikäs mitään, joten edes hyvät kirjoittajat eivät saa mitään etua, kuten yleensä. Itse lukeudun siihen joukkoon, joka luottaa vaikean aiheen kanssa siihen, että hyvät kirjoitustaidot korvaavat osittaisen tiedonpuutteen. Pääsykokeessa tätä etua ei ollut, ja jokainen sana oli osattava ulkoa. Onneksi motivaatiota löytyi!

Mikä itseäni sitten niin kovasti motivoi? Viime vuonna kävelin lähes joka arki-ilta siinä kahdeksan pintaan koululta asemalle ja usein vastaan tuli haalariin pukeutuneita opiskelijoita, joilla oli hauskaa. Halusin olla yksi heistä! Halusin dollarinvihreät haalarit (en Tampereen sinisiä), halusin haalarimerkkejä, halusin olla mursu, halusin kävellä Aallon kauppikseen sisään ja todeta opiskelevani siellä, halusin uusia kavereita, halusin KY-opiskelijakortin (en Tamyn, joka mulla oli), halusin osallistua laadukkaille luennoille, halusin nähdä Matti Pohjolan (:D) ja ennen kaikkea, halusin sanoa opiskelevani Suomen parhaassa kauppakorkeakoulussa. 

Minulle isona motivaatiotekijänä olivat myös läheiseni. Halusin opiskella samassa koulussa kuin poikaystäväni, enkä millään olisi halunnut muuttaa eri paikkakunnalle. Halusin myös olla lähellä perhettäni. Erityisesti äitini on aina ollut tukenamme ja turvanamme. Tuntui pelottavalta muuttaa jonnekin, josta ei olisi mahdollisuutta puolessa tunnissa hädän hetkellä tulla äidin luo. Olen siis valtavan iloinen, että saan jäädä läheisteni luo <3

Dollarin vihreät haalarit <3 (tähän tulisi se sydänsilmäinen emoji)

Läheiset

Paitsi motivaattorina, läheiset voivat toimia myös hidastajana. Onnekseni itselläni ei tätä ongelmaa ollut. Kun päätät ryhtyä pääsykoeurakkaan, kannattaa tehdä myös läheisille erittäin selväksi, että se menee kaiken muun yli keväällä. Itse olin varmasti ihan kauhea varsinkin vikoilla viikoilla. Väitän, etten tänä vuonna ollut ehkä enää ihan niin hirveä kuin viime vuonna, mutta varsin ärsyttävä epäilemättä silti... Kukapa osaisi kovassa stressissä olla oma iloinen itsensä, en minä ainakaan. En puhunut juuri mistään muusta kuin pääsykokeista ja välillä tuli tiuskittua ihan turhista jutuista. Onneksi läheiseni ovat aina ymmärtäneet, kuinka tärkeää minulle opinnoissa menestyminen on. Näin ollen minua on kannustettu ja avustettu opiskelussa. 

Myös poikaystäväni on kannustanut aivan äärettömän paljon. Hän on auttanut avoimen opintojen kanssa todella paljon, en olisi varmasti saanut kaikkia tarvittavia (matemaattisia) kursseja suoritettua ilman hänen apuaan ja kärsivällisyyttään. Muutamia epäselviä kohtia pääsykoekirjoista kävimme myös yhdessä läpi ja keksimme tavat, jolla muistan vaikeimmat asiat. Muistan toukokuun alussa, kuinka olin lukenut ensin pääsykokeisiin 12 tuntia ja sitten jäljellä oli vielä matikan palautustehtävät. Olin aivan rikki ja puhki, seuraavana aamuna olisi aikaisin töitä ja sieltä suunnattava suoraan kirjastoon lukemaan ja sieltä vielä luennolle. En olisi ikimaailmassa jaksanut yksin tehdä matikan tehtäviä, mutta onneksi poikaystäväni jaksoi auttaa minua, vaikka olinkin niin väsynyt ja stressaantunut, ettei ollut juuri hymyssä pitelemistä. Läheisten tuki ja apu on siis aivan korvaamatonta! Suurimmankin stressin äärellä pitäisi muistaa olla läheisille normaali, mutta ainakin mulla se jotenkin tuppaa unohtumaan. Kiitos siis kaikille teille, jotka kestitte minua <3

Myös kavereille kannattaa tehdä selväksi, että kaikki vapaa-aika menee lukemiseen. Omista kavereistani suurin osa luki myös pääsykokeisiin, joten sen kanssa ei ollut mitään ongelmia. Harmillisesti kauppiksen pääsykoe on kuitenkin aina melko vikana (oikista lukuunottamatta), joten oma luku-urakkani kesti muita pitempään. Katkerana siis seurailin vikat viikot sivusta kavereideni menemisiä ja tulemisia. Kaikki kuitenkin ymmärsivät kokeiden menevän kaiken muun yli.


Koetilanne ja kisakunto

Koepäivä vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna pääsykoe oli jostain syystä reilua viikkoa aiemmin kuin viime vuonna, mikä oli tietysti iso etu kaikille ei-abeille. Olipa pääsykoepäivä mikä tahansa, paras kisakunto pitäisi olla silloin. Vaikka jännittäisi ja stressaisi, pitäisi silti paras suoritus yrittää saada pääsykokeessa. Itse en ihan yltänyt parhaaseen tulokseeni, mutta hyvin meni joka tapauksessa. Viime vuonna puolestaan mun kisakunto oli aivan huima juuri pääsykoepäivänä ja paransin yli 10 pistettä vikasta maksikokeesta. 

Koetilanne on ollut ainakin itselleni stressaava. Kaikeksi onnekseni tänä vuonna sain tehdä kokeen tutussa luentosalissa, jossa vietinkin itseasiassa ihka ekan luentoni. Heh, ajattelinkin että joko täältä kaikki alkoi ja tänne loppui, tai sitten täältä kaikki saa taas alkunsa! Onneksi päädyttiin tohon tokaan vaihtoehtoon :) Joka tapauksessa siis yleensä pääsykoetila on ihan uusi ja tuntematon. Itse tykkään aina olla tutuissa saleissa ja vakkaripaikoilla, joten olinkin mielissäni tutusta salista. Kokeeseen ei saa ottaa edes vesipulloa, eväistä nyt puhumattakaan. Kellot riisutaan kädestä ja tarkistetaan, eikä esimerkiksi viivotinta saa ottaa ollenkaan kokeeseen. Käytönnössä sinulla saa olla vain kynä, kumi ja ajokortti. Pääsykokeeseen tulijat kutsutaan yksitellen saliin sukunimien ensimmäisen kirjaimen mukaan, alkupäästä aloittaen. Se on aina kaikkein hermoja raastavin osuus, odotella omaa vuoroaan tietämättä vielä kokeesta mitään... Mulla on ollut tapana aina ennen kaikkia kokeita ja tenttejä kuunnella pari lemppareinta tsemppibiisiäni ja rauhoittua ikkunasta ulos katsellen. Näin siis tein ennen pääsykokeitakin. Äitini on myös opettanut muutamia liikkeitä, joilla jotenkin aivot saa virkistymään ja eri aivolohkot aktivoituvat tekemään yhteistyötä. Teen aina myös nämä muutamat liikkeet ennen saliin menoa ja lisäksi söin purkkaa, joka kuulemma myös auttaa jotenkin aivoja keskittymään. Kannattaa ehdottomasti myös ottaa eväät ja syödä mahdollisimman paljon ennen koetta, jotta jaksaa pohtia kysymyksiä loppuun asti. Itse olen ehkä hieman taikauskoinen tällaisissa jutuissa ja jos unohdan tehdä vaikkapa ne aivojen aktivoimisliikkeet, tuntuu aina kokeen jälkeen, etten pystynyt parhaaseeni.

Kokeesta saa poistua vessaan yksitellen valvojan kanssa ja vessan ovi on jätettävä (siis ihan sen kopin ovi) auki, jotta valvoja voi tarkkailla sinua vessassa istuessasi. Näin siis Aallossa, en osaa sanoa onko muissa kauppiksissa yhtä tarkkaa. Itse koin tämän todella ahdistavana, joten en suosittele juomaan litrakaupalla ennen kokeeseen menoa, ellei halua ravata vessassa valvojan tarkkailtavana...

Kokeessa on vain yritettävä pitää pää kylmänä ja vastattava mahdollisimman moneen kysymykseen. Aallon rajat olivat tänä vuonna ennätyskorkeat, historialliset 34 pistettä. Kukaan ei voi tietää, mitä rajoille ensi vuonna tapahtuu, joten mikäli itse yrittäisin päästä sisään ensi vuonna pääsykoekiintiössä, varautuisin ns. pahimpaan, eli todella korkeisiin rajoihin. Veikkaanpa kuitenkin rajojen lähtevän nyt laskuun, sillä ensinnäkin kirjat todennäköisesti vaihtuvat ja toisekseen koetta on pakko vaikeuttaa. Voisin jopa veikata, että ensi vuonna pääsykokeessa nähdään jonkinlaista kikkailua, jotta rajoja saadaan alaspäin. Mielstäni olisi hyvä idea pääsykokeen tekijöiltä palauttaa vaikkapa aineisto tai jotain muuta vastaavaa. Veikkaan myös matikan vaikeutuvan, sillä tolla nykyisellä osiolla ei kyllä karsintaa saada... Jännää nähdä, mitä ensi vuodeksi keksitään, jotta rajat eivät jatka kasvuaan!

Hymy oli herkässä heti pääsykokeen päätyttyä: Mun ei enää koskaan tarvitse lukea pääsykokeisiin!

Älä luovuta!

Ja viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä: älä luovuta. Välillä kesken vuotta itsellenikin tuli sellanen fiilis, että mihin olenkaan pääni laittanut, kun en lähtenyt Tampereelle. Monet itkut on tässä vuoden aikana itketty silkasta turhautumisesta, väsymyksestä ja stressistä. Jokainen hetki on kuitenkin ehdottomasti kaiken tämän arvoista! En ole katunut hetkeäkään valintaani yrittää uudestaan. Unelmani ovat käyneet toteen, ja olen Suomen parhaassa kauppakorkeakoulussa. Olen niin ylpeä itsestäni!

Todella monet ystävistäni, oikeastaan lähes kaikki, saivat tänä vuonna opiskelupaikan, joten on ollut ihanaa hehkuttaa yhdessä heidän kanssaan tätä iloa. Jaettu ilo on paras ilo! Ollaan vertailtu niin haalareiden värejä, orientaatioviikkojen ohjelmia kuin ylipäätään hehkutettu kuinka ihanaa on opintojen aloittaminen. Syyskuu on siis lähes koko kaveriporukalleni hurjan jännittävää aikaa :)

Pääsykokeiden jälkeen olo on hetken aikaa vähän ontto, mitäs tässä nyt sitten pitäisi tehdä. Lukemattomuuteen tottuu kuitenkin yhtä nopeasti kuin jokapäiväiseen lukemiseenkin. Näin parin kuukauden jälkeen alkaa lukeminen taas pikkuhiljaa maistua, kokeiden jälkeen ei nimittäin napannut yksikään kirja :D Viime viikolla luin muutaman sivun erästä kirjaa ja vihdoin oli taas sellainen tunne, että lukeminenhan on ihan kivaa. Pääsykoeähkystä on siis viimein toivuttu ;)

Pakko vielä tähän loppuun lainata erästä ihanaa lukijaani, joka kommentoi tähän postaukseeni Cheekin osuvat sanat Kyyneleet-biisistä: "Ammuin korkin Töölön taivaalle ja funtsin kuinka pääsin tänne -- Kiitollinen, siunattu, onnellinen, matkannut tänne ohi ongelmien, mietin miten mä ansaitsen tän kaiken: mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen". Kuvaa niin hyvin fiiliksiäni ja saa lähes kyyneleet silmiin: mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen <3

Toivottavasti tästä oli nyt edes jollekulle hyötyä ja jatkossa voin aina linkkailla tämän kirjoituksen, mikäli tulee kysymyksiä pääsykokeisiin liittyen :) Olisi kiva kuulla kommentteja tai omia kokemuksianne, menevätkö yhteen omieni kanssa? Olisi myös hurjan kiva saada tietää, löytyykö lukijoideni joukosta ketään syksyllä opintojaan Aallon kauppiksessa aloittavia? Mikäli löytyy, ilmiantakaa itsenne ja etsikää minut ehdottomasti käsiinne heti ekana päivänä tai jo Kesäkuntiksessa! :)

~ Katariina

12. elokuuta 2014

Housewarming party


Heissan! Viime lauantaina olimme ystävien tupareissa Helsingissä ja hauskaa olikin! En ole koko kesänä ollut baarissa tanssahtelemassa (jos ei yhtä kymmenminuuttista oteta lukuun), joten baari-ilta oli mukavaa vaihtelua. Poikaystävääni ei ole enää pitkiin aikoihin kiinnostanut lainkaan baareissa roikkuminen ja minusta on tullut kesän aikana ihan samanlainen. Lisäksi koko sunnuntai meni väsyneissä merkeissä, joten siinäkin mielessä ihan hyvä vaan, ettei baareilu ole oikein innostanut. Nyt olimme Uggla-nimisessa melko uudessa baarissa, jossa oli aivan todella hyvää asiakaspalvelua, loistavaa musiikkia ja kivat tilat. Iso peukku!


Totesinkin tytöille tupareissa, että ehkä olen kesällä säästellyt itseäni tulevaa syksyä varten. Sain juuri todella paksun kirjekuoren Aallosta, joka sisälsi niin Kylteri-lehteä, kandipassia, KY:n esitteitä kuin monen moista muutakin paperia. Lisäksi sain koulun kulkuluvan/avainkortin ja Aallon muistitikun. Suorastaan hihkuin innosta, kun sain paketin käsiini! Syksy tulee olemaan varmasti ikimuistoinen, eikä ainakaan ohjelmasta ole puutetta :D Hyvä siis, että kesä on mennyt rennoissa ja rauhallisissa tunnelmissa, jotta syksyllä jaksaa taas!


Tupareihin suuntasin suoraan töistä, joskin ehdimme välissä Vapianoon syömään muutaman ystäväni kanssa. Unohdin puolet tarvittavista jutuista tietysti kotiin aamukiireessä, joten muun muassa clutch ja korot jäivät kiltisti kotiin odottelemaan. Asuun olin kuitenkin varsin tyytyväinen: pitkä tekonahkahame ja turkoosi crop top toimivat mielestäni kivasti yhteen! 


Crop top H&M, hame Forever21 (Dubai), koru Guess, rannekoru Ted Baker, balleriinat Zara


Ihania tyttöjä <3


Ensi viikolla onkin jo ekat bileet kauppislaisena, nimittäin Kesäkuntis, johon luonnollisesti meidät mursutkin on kutsuttu. Meillä on poikaystäväni kanssa aikainen lähtö Tallinnaan seuraavana aamuna, mutta olemme suunnitelleet silti pistäytyvämme kuitenkin moikkailemassa tuttuja ja katsomassa, millaista porukkaa saan kohta opiskelukavereikseni :) 


Mitä mieltä olitte bileasustani? Kuten olen aiemmin maininnutkin, oma biletyylini on varsin erilainen kuin mitä arkena käytän. Esimerkiksi koulussa suosin klassisia ja ajattomia vaatteita, kun taas juhlissa tykkään "räväyttää" ja kokeilla vähän erilaisempia juttuja. Miten tämä iskee teihin? :)

~ Katariina

11. elokuuta 2014

Summertime


Moikka! Täällä ollaan nautittu ihan täysillä vikoista helleviikoista. Olen nähnyt runsaasti ystäviä, käynyt rannoilla ja terdellä sekä piknikeillä, viettänyt laatuaikaa poikaystäväni kanssa, makoillut joka päivä takapihalla, ollut töissä ja ehtinyt vielä yksiin tupareihinkin. Paljon ohjelmaa on siis mahtunut viikkooni ja hyvä niin, sillä haluan ottaa kaiken ilon irti hyvistä säistä! Kone on tullut avattua vain iltaisin, jos ollaan katsottu kultani kanssa Gleetä. Ollaan monena iltana käyty vielä yöuinnilla ja yhtenä iltana pidettiin date night: illallinen ja Naapurit-leffa Flamingossa. Kauniit ilmat eivät siis lainkaan houkuttele koneen ääreen, nytkin naputtelen tätä postausta aurinkotuolista iPadilta käsin.


Viime viikolla kävin mm. Aurinkolahdessa, josta kaikki kuvat noita koivu-kuvia lukuunottamatta ovatkin. En ennen ollut käynyt siellä ja voi mikä paratiisi puolen tunnin ajomatkan päässä olikaan! Aivan upea paikka, joka sai ainakin mulle aikaan ihan ulkomaa-fiiliksen :)


Ranta-asuni koostui bikineistä, joiden ylle heitin raikkaan kukallisen topin ja perusmustat shortsit. Jalkaan pinkit Converset ja helppo kesäasu oli valmis!


Toppi GT, shortsit H&M, kengät Converse, lasit Ray Ban


Mikäli helteet vielä jatkuvat, tonne on ihan pakko päästä uudelleen!


Tässä puolestaan viime sunnuntain rentoa piknik-asua. Pidimme Kiina-porukan kanssa piknikin järven rannalla nyyttäriperiaatteella, ja meillä olikin pian viltillinen täynnä ihania ruokia. Jatkoimme rentoa iltaa vielä Minnan parvekkeella niin myöhään kuin mahdollista, kunnes oli pakko lähteä nukkumaan poikaystäväni seuraavana aamuna koittavaa työpäivää ajatellen. Saimme joukkoomme myös juuri lentokentältä saapuneen Hennan, joka vietti kuukauden Jenkeissä. Ihanaa, että vihdoin kaikki ystävät ovat taas (ainakin hetken) Suomessa! <3 

Piknik-tunnelmaa loivat omalta osaltaan myöskin ampiaiset, jotka ovatkin tämän kesän pitkä miinus. Mikä siinä onkin, että aina kun otat ihan mitä tahansa ruokaa tai juomaa esiin, ne hyökkäävät sankoin joukoin kimppuusi. Ainakin mulla on mennyt ihan täysin hermot niihin ryökäleisiin, ja olenkin saanut jo kaksi pistoa. Minulle on ilmeisesti puhjennut allergia niiden pistoihin, sillä toinen pateista turposi nyrkin kokoiseksi ja parin päivän jälkeen alueelle tuli paha ihottuma, joka on vasta pikkuhiljaa lähtenyt parantumaan. Pistokohta kutisi aivan vietävästi monta päivää, erityisesti mikäli sen päälle laittoi kankaan (toisin sanoen pitkät housut). Lisää syitä, miksi inhoan ampiaisia!


Tänään aamulla heittäessäni poikaystäväni töihin, ihmettelimme sankoin joukoin liikkuvia lapsia vanhempineen, kunnes tajusimme, että tänäänhän ekaluokkalaiset (ja toki kaikki muutkin peruskoululaiset) aloittivat lukuvuoden. Hassua, kun itsellä on vielä tarkalleen kolme viikkoa lomaa jäljellä! Odotan kuitenkin jo todella innoissani koulun alkua, ja se onkin oikeastaan ainut syy miksi odotan syksyä ja ilmojen viilenemistä. Tajusin myös pari päivää sitten, että vaatekaappini on täynnä kesähepeniä. Shoppailukierros on siis ihan must ennen koulun alkua ;) Kesällä en olekaan ostanut oikeastaan yhtään mitään, joten kaikki töissä saadut rahat ovat jääneet säästöön tulevaa vuotta varten. Olen siis ehdottomasti ansainnut pienen shoppailukierroksen! Suunnataan ensi viikolla Tallinnaan, joten ehkä sieltä löytyy kaivattuja kouluvaatteita syksyä varten.


Koivu-kuvat: Otto Jahnukainen

Shortsit H&M, paita Bershka (Ranska), koru Guess


Illalla käytiin poikaystäväni kanssa ihastelemassa superkuuta, joka on bongattavissa aina kerran vuodessa. Kävelimme paljain jaloin lämpimässä kesäyössä keskellä autokatua läheiselle pellolle fiilistelemään kuuta. Kesäyöt ovat kyllä aivan ihania! <3 

Tällä viikolla mulla onkin vain kahtena päivänä töitä, ja viikonloppuna suuntaamme kultani kanssa mökille kahdestaan. Ihanaa päästä taas mökille! Sen jälkeen kaikki viikonloput ovatkin ihan täynnä ohjelmaa, joten pieni rentoutuminen ei ole pahitteeksi :) 


Oikein mukavaa alkavaa viikkoa, nauttikaa hyvistä säistä!

~ Katariina

EDIT: Arvatkaa vaan sainko juuri äsken kolmannen ampiaisenpiston?? Ampiainen jäi vielä roikkumaan varmaan minuutiksi pistokohtaan, enkä pystynyt liikkumaan. Lopulta se lähti irti, piikki jäi kiinni reiteeni ja linkkasin sisälle. Äiti sattui onneksi juuri olemaan kotona ja sai piikin irti. Kipu oli ihan jäätävä, miten yksi pieni hyönteinen voi saada irvistelemään tuskasta useiksi minuuteiksi? Pistokohta alkoi heti turpoamaan, onneksi meiltä löytyi allergialääkkeitä. Huh, että säikähdin... Toivottavasti tällä kertaa reaktio hiipuisi nopeammin. Varokaa amppareita!